Isin toinen yhdeksän kuukautta

10.05
Tässä se nyt olisi. Päivä johon olen tavallaan valmistautunut mutten kuitenkaan valmistautunut.

28 viikkoa takana raskausajan elämää ja hyvin pian tuore,keskoslapsen isä.

Eilen tuli vaimolleni kuukausi täyteen Naistenklinikan osasto 42lla vuodepotilaana. Viimeiset päivät täydessä liikkumiskiellossa. Tarkoittaen siis saattamista vessaan,suihkuun,ruoka vuoteeseen tarjoiltuna.

Syy osastolle joutumiselle oli verinen vuoto. Vuoto tutkinta alkoi aluesairaalasta siirtymisellä keskussairaalaan ja sieltä ambulanssikuljetuksella Naistenklinikalle raskaus ja äitiys alan erikoissairaalaan Helsingin Meilahden sairaala-alueelle.

Vuoto johtui istukkaan liittyvistä syistä. Yksi syistä on istukan vaikeat kiinnittymiset ja sijainti alhaalla.

Kuluneen viikonlopun aikana oli jälleen ollut runsasta vuotoa ja sen johdosta magneettikuvausta aikaistettiin tehtäväksi mahdollisimman pian. Se tehtiin maanantaina 9.11. Klo11.30.
…Kuulemma ahdistava kokemus.

Kuvauksen tuloksena löydettiin mm. istukassa oleva verenpurkauma jonka seurauksia ei jäätäisi odottamaan vaan olisi tehtävä leikkaus pikaisesti.

Leikkaus päätettiin tehdä ja saatiin sovittua seuraavalle päivälle 10.11.2015 klo.10 alkavaksi.

Täytyy sanoa että tähän astisen elämäni pelottavin vuorokausi.

Pelko on tila joka syntyy asiasta jota ei voi itse hallita.
Tässä tapauksessa se on juuri sitä.

Istun leikkausosaston odotusaulassa ja pelkään pahinta,tietämättä mikä pahin mahdollinen voisi edes olla.

Olen kuullut viime viikkojen aikana lukuisat kerrat vaimoni olevan parhaassa mahdollisessa paikassa Suomessa,Helsingin Meilahden alueella.
Se ei kuitenkaan ole vakuuttanut minua vaikka olen sitä itsekkin toistanut useita kertoja ääneen.

Kellon ollessa 10.18 näen ohitseni menevät lastensairaalan hoitajat jotka kysyvät minun olevan pian tuore isä,sukunimeltä ja saan niukasti jotakin myöntävää suustani sanottua.
Heillä oli mukana keskoslapsen hoitoon ja osastolle siirtoon tarvittavat laitteet,2tai kolme pyörillä liikkuvaa,en enää 5minuutin jälkeen muista montako niitä oli.Pää on aivan sekaisin pelosta ja jännityksestä.Naamaa kuumottaa,sormista pakeni veri jo tunti sitten. Käsiä paleltaa.

…Hoitajia oli kuitenkin kolme. Vastasin:Kiva juttu! Kun sanoivat ottavansa minut mukaan kun leikkurilta pääsevät.

Nyt voin vain odottaa ja miettiä jälleen kerran, miten tähän tilanteeseen on jouduttu.
Sain vaimoni kaulakorun vielä leikkurilta poistuessa.
Puristan sitä kädessäni ja toivon ja odotan. Ja jälleen mietin.

Miten voi olla niin pirun vaikea saada lasta keskiverto Suomalaisen tavoin?!

Kun lapsemme laskettu aika on vasta helmikuun toinen niin miksi hänen pitää meitä tulla ilahduttamaan jo nyt,n.12 viikkoa etuajassa?
Ainut lohduttava seikka on ajatella että jos siellä vatsassa on kerran niin hiton vaikea olla niin parempi tullakkin tänne ulkomaailmaan tehohoitoon kasvamaan.

11.33 vatsani on huutanut täytettä jo jonkin tovin mutten pysty syömäänkään kun pelkään että tulee hissillä takas ylös.
Jos joskus alkaa harmittamaan maalliset asiat oikein huolella,tiedän mihin kannattaa tulla ne poistamaan. Meilahden tornitalon 2 kerroksen aula! Siinä kun istuu tovin ja näkee vauhdissa elvytettäviä,hurjassa määrässä letkuja kiinnitettyjä potilaita ja muita joita kuskataan paareilla päivystykseen,leikkausosastolle,sydänosastolle,sydänkirurgian teho-osastolle ja valvontaosastoille saman avoimen aulan kautta alkaa varmasti pienimmät huolet karista. Juuri nyt noiden näkeminen ei huoltani helpota.

Noin 12.30 näin lasiovien läpi kuinka keskoskaappi saapui kohti odotusaulaa. Siellä hän huilaili,pitkään odotettu käärömme, etuajassa. Tartuin kuljetusryhmän matkaan lennosta ja niin yhteinen taipaleemme pääsi alkamaan. Matkasimme ripeää vauhtia, kahdella hissillä, läpi siirtotunnelin ja päädyimme Lastenklinikan K7 osastolle, Jossa sain ensi töikseni jälleen odottaa jotta saavat tulokkaan muutettua uuteen osoitteeseensa. Siinä välissä ehdin jo tiedottaa asiasta kotijoukoille.

N13.00 sain vihdoin tavata poikamme. Kuten tiedetään ovat he lämpimästi paketoituja pieniä kääröjä,laput silmillä. Sormet ovat kuin turvonneet tulitikut. Käsivarsissa hento suojakarvoitus. ”Tukkaa” sain nähdä sen verran, että vähemmän sitä on kuin käsien hentoa suojakarvaa.
Ja kyllä,on se vaan maailman söpöin ilmestys!

13.30Osaston hoitaja neuvoi käytännön asioissa ja lähdin vihdoin ansaitulle aterialle. Seuraavaksi tulisi etsiä vaimo ja tuore äiti.

16.00 vihdoin sain kutsun heräämöön jossa todettiin tuoreen äidin voivan myös tilanteeseen nähden hyvin.