Ihmiskokeeni sodassa,rauhassa ja rakkaudessa, lasteni 1v ja 5v kanssa, 16 viikkoa koti-isänä alkaa olemaan täynnä. Tuo aika sisälsi ennenkaikkea lukemattoman määrän yöheräämisiä, sormet paskassa olemista, väsymystä, ärtyneisyyttä, vaipanvaihtoa, ruoanlaittoa,syömistä,viemistä,hakemista,olemista,tukemista,opettamista, kaaosta, omaa aikaa yöaikaan. Aamuvirkku,no en ole enää aamuvirkku enkä muutenkaan enää aamuihminen (jos edes ihminen).
Mutta oli myös Pikkukakkosta, helvetin hienoja hetkiä todistaa molempien kehitystä ensihetkillä. Oman sietokyvyn rajojen määrittämistä ja venyttämistä monessa asiassa ihan äärimmilleen eli oppimista. Tilanteita jolloin ei tiennyt itkeäkkö vai nauraisiko.
Niitä hymyjä lasteni kasvoilla, niitä nauramisia ja leikkejä yhdessä. Niitä yhdessäolon ja tekemisen hetkiä. Pitkiä ja uneliaita vapaa-aamunkäynnistyksiä lasten kanssa yhdessä. Ulkoiluja ja Suomalaisen luonnon ihmettelyä ja hämmästelyä ja kaikkea äsken mainittua alusta uudestaan. Niitä hetkiä ei voi korvata kukaan eikä mikään.
Kulunut kausi heidän kanssaan yhdessä oli ensimmäinen ja samalla myös viimeinen, ei tule vanhempainvapaita tästä yhdistelmästä. Kiitos tästä mahdollisuudesta vaimolleni,Kela lle ja Suomalaiselle yhteiskunta järjestelmälle!
Ps.16vkoa ja +5.5kg
Pss. Ihan kiva palata töihin, vaikka oishan sitä voinut vielä jatkaakkin.
Merkinnät RSS-syötteenä