Isin toinen yhdeksän kuukautta

Pelottaa ihan helvetisti! 9.11.2015

Näin sanoisin pojalleni, jos voisin.
Viikonloppuna oli ollut istukan kanssa jälleen ongelmaa josta seurauksena vuotoa.
Tänään maanantaina oli vihdoin määrätty magneettikuvaus heti tehtäväksi, joka olikin 11.30.
Kuvauksen tuloksena oli havaittu istukassa verenpurkauma.
Tämän seurauksia ei jäädä odottelemaan joten tuloksena on päätetty suorittaa leikkaus huomenna 10.11.2015.

Vein pojan uimakouluun ja lähdin siitä itse juoksulenkille. Sillä aikaa oli hyvä miettiä asioita. Totesin mielessäni , tajuttuani että huomenna olen hieman suuria käsiäni suuremman lapsen isä joka painaa todennäköisesti alle puolitoista kiloa, että pelottaa ihan helvetisti! Et, ….ei saatana, jos täs leikkaus hommassa käykin jotain? Yhtä aikaa rassasi jo valmiiksi se että lasta emme tule näkemään kotona vielä moneen viikkoon.
Ja kun sain nämä ajatustasolta toiselle , aloin miettiä että mitä voi käydä jos leikkaus epäonnistuukin. Mitä jos istukka repeää, jokin verisuoni repeää, tai käy jotakin muuta peruuttamatonta.

Hemmetin vaikea saada muotoiltua lapsen tuleminen -kun- muotoon. Ajattelen kuten tähänkin asti, -jos- lapsi kotiin asti saadaan. Pakko myöntää että viime vuoden keväinen lapsen menetys painaa isosti edelleen.
Samaan aikaan kun valmistelen vauvan kotiutumista, mietin pahinta mahdollista. Tajuan kuitenkin nuo ajatukset täysi luonnollisiksi ja terveiksi, vaikka ne hämmentäviä ovatkin. Mikäänhän ei ole täysin varmaa tälläkään kertaa ennenkuin nyytti on sylissäni. Tai taitaa mennä jonkin aikaa ennenkuin keskoslasta syliin uskaltaa ottaa.

Yksi rassaavimmista asioista lienee myös se että asiat etenevät niin nopeasti etten ehdi niihin valmistautua kuten itse haluaisin. Se osaltaan lisää pelon tunnetta. Sitä tunnetta kun ei ole varmuutta asioiden etenemisestä odotetulla tavalla.

Onni on käydä töissä ja onni on olla pojan kanssa kun olemme kahden. En tiedä mihin johtaisi tilanne jossa olisin aamusta iltaan kotona tai muuten vapaalla ja ilman minkäänlaisia velvoitteita. Tilanteessa jossa henkinen paine on viety äärirajoille pelon, hämmentyneen mielen ja tunteiden kirjon kanssa.