Isin toinen yhdeksän kuukautta

15.11.2013
Se alkoi kahdeksan viikkoa sitten.
Osin,paljon sekavemmissa, osin paljon selkeämmissä tunnelmissa kuin esikoiseni kanssa,2 vuotta ja 8 kuukautta sitten maaliskuun alussa.
Toisaalta ajatellen, aika on mennyt niin nopeasti että nyt tiedän viimeistään mitä tarkoitetaan ajankulun janalla jonka sanotaan kuluneen aivan usvassa tai sumussa.
En nimittäin kykyne tuolta äsken mainitulta ajan kohdalta kertomaan juuri minkäänlaisia odotus ajatuksia.
Sen sijaan juuri nyt tuntuu että esikoisen kanssa eletyn kahden vuoden jälkeen on helppoa elää ja odottaa toisen lapsensa saapumista elämäänsä.
Nyt alkuvaiheessa pelkää pahinta ja toivoo parasta jotta pienokainen selviäisi synnytykseen asti.
Koska tulevakin lapsemme on "tekemällä tehtyjä" niinkuin toisaalta kaikki lapset,mutta Naistenklinikalla Helsingissä niin odotukset raskaustestin tuloksen suhteen ovat mielestäni normaali "tekijöihin" nähden korkeammat.Se tarkoittaa että pettymyksen ja turhautumisen tunne on vaaka kupissa samanpainoinen, jossa toisella puolella on isiksi tulemisen riemu.

Se pettymyksen tunne joka tuli ensimmäisen verikokeen negatiivisen tuloksen jälkeen oli veret seisauttava. Kylmä tuntui kylmemmältä kuin juuri hetkeä aikaisemmin.
Usko lapsen saamiseen 6 viikkoa aikaisemmin tehdyn solun istutuksen jälkeen loppui siihen viestiin jonka rakas vaimoni puhelimeeni oli lähettänyt.
Se usko ei palautunut vielä viikkoa myöhemminkään tehdyn verikokeen näyttäessä aivan varmaa positiivista tulosta.

Se usko lapsen saamiseen ei ole täysin palautunut vieläkään ensimmäisen äitiysneuvolassa käynnin jälkeenkään,koska en ollut päässyt vaimoni mukaan hänen ensimmäiselle uä-käynnille jossa sydämen oli jo todettu lyövän. Mutta ajatus tuosta sykkeen kuulemisesta nostaa joka kerralla jännityksen palan kurkkuun.

Odotin tällä käynnillä eniten juuri mainitsemieni sydän äänten kuulumista,tietämättä että ei niitä tulla edes kuuntelemaan. Sitä ei tehdä ensimmäisellä äitiysneuvola käynnillä.
Olin jo mielessäni suunnittelut nauhoittavani siitä muutaman sekunnin pätkän,pätkän josta voisin kirjoittaa Facebookissa kavereilleni ikään kuin tiedoksi että perheemme on tasapainottumassa kolmesta neljäksi ihmiseksi.

Olin myöskin miettinyt että haluan sen kirjoittaa jonkin muun tapahtuman nojalla,ikään kuin se ei olisi tilapäivityksen varsinainen syy ja tuleva lapsi siitä seuraus.
Halusin kirjoittaa tulevan isoveikan mammalle hoitoon viennistä ja äitiys neuvolassa tehdystä Audit testin positiivisesta tuloksesta joka oli tuloksilla,4-5,pistein, yhtä pistettä huonompi kuin vaimollani.
Tämän jälkeen halusinkin jo pitkittää isäksi jälleen tulemiseni tiedottamista julkisesti vielä hamaan tulevaan.