No nyt se sitten tapahtui. Solun sulatus päivä tuli sovitusti, solun sulatus onnistui kuten pitikin ja ”hän” selvisi siitä toimenpiteeseen asti eli istutukseen.
Istutus sujui protokollan mukaisesti. Olisin halunnut päästä mukaan mutta tällä kertaa se oli vaikeaa järjestää järkevästi töiden puolesta.
Tapahtuma lyhykäisyydessään on aikaisemmilta kerroilta hyvin mielessä mutta olisihan se ollu hieno olla mukana alkumetreiltä asti jos se siitä kehittymään alkaa. Vaimoni ei kuitenkaan tarvinnut yksin lähteä isolle kirkolle vaan sai nuoremman siskonsa mukaansa. Hienoa että pääsi lähtemään ja sai olla mukana todistamassa tätä tapahtumaa.
”Näin niitä lapsia tehdään” – oli todennut yksi avustava ”asennusryhmän ” jäsen.
On se kyllä huimaa. Joskus jos joku pääsee jossakin yhteydessä ääneen sanomaan miten meidän lapsi on tehty, erehtyy todennäköisesti mielikuvissaan.
Isällä on kriittisellä hetkellä ollut silmien edessä Tsekkiläis kaunottaren DD koon sulot ja äidillä on ollut ympärillään porukkaa, reidet levällään ollessaan ,kuin keskiverto tyttöjen illassa on naisia mukana. Ja jälkimmäinen kertaa kaksi, alkiothan on kerätty jo aika päiviä sitten.
Lapsemme on kuin postimyynti paketti, johon on saatu seurantakoodi. Koodi on kuin kalenterimme josta näemme miten ”paketti” etenee. Ensin on istutus päivä, sitten verikoepäivä, ja verikokeen eli raskaustestin tuloksen päivämäärä. Ja sen jälkeen on vielä arvioitu syliin toimituspäivämäärä.
Tuo verikokeella varmistettava raskaustesti on kyllä hyvä, se kun kertoo jo kahden viikon jälkeen tuloksen josta ei tavallisesti voi erehtyä vaikkakin viime kerralla meidän tapauksessa siinä oli ollut jokin epäselvyys. Itselläni oli koko päivän ollut pieni jysäri päässä,liekö asiasta juontuva stressi. Ajattelin asian olevan etiäinen joka kertoo lapsesta tulevan vielä myöhemminkin päänsärkyä. No se oli vähän rankempaa huumoria.
Ei voi kuin toivoa positiivista testitulosta.
Merkinnät RSS-syötteenä