Tuossa hiljan kun isäntä aidan takaa oli vajonnut pihansa juoksuhiekkaan tuli mieleen monenlaisia elämän kysymyksiä.
Ja en siis tarkoita naapuria aidan takana vaan lähipiiriin kuuluvaa jolla oli lippu ostettuna rajan taakse ja tälläkään en tarkoita naapurimaitamme vaan mielentilaa jossa ei ole soinut enää pitkään aikaan Pave Maijasen Elämän nälkä sen paremmin kuin Veikko Lavin Jokainen ihminen on laulun arvoinen.
Kyseisessä tapauksessa olisin voinut periaatteessa olla itsekkin, mielentila jossa ei ystävät enää riitä vaan tarvitaan terveydenhuollon ammattilaisten apua.
Asian päällimmäisenä tuntemuksena olivat ehkäpä viha, ärtymys ja järkytys.
Kaikesta siitä mitä on tietämättään jättänyt tekemättä jotta tilanne ei olisi tullut vastaan.
Toisaalta on asioita joille ei juurikaan mahda minkään vaikka haluaisikin ja joka paikkaan kun ei kerkiä millään jos on omakin koti ja perhe hoidettavana.
Tästä aasinsillan kautta juolahti ajatus että minkälaista tämä elämä oikein täällä on, mikä järki on saattaa ihmisiä maailmaan jos he eivät täällä pärjää tai muutoin viihdy.
Mitä pitää tehdä jotta omasta kullanmurusta tulisi tarpeeksi tasapainoinen,sosiaalinen ja vahva. Niin vahva että kestää vaikka muidenkin murheet. Mutta etenkin omat.
Kestääkö sitä itse jos joutuu kohtaamaan sen tilanteen joskus että olisi pitänyt tehdä asiat aivan toisella tapaa ja ihminen joka on sinusta ollut täysin riippuvainen kaikkein opettavaisimmat vuotensa on nyt henkisesti aivan loppu.
Mitäpä jos et pystykkään tarjoamaan sellaista perusturvan tunnetta joka kantaisi lapsesi henkisen kasvun niin pitkälle että se kasvattaa itse itseään vastoinkäymisistä huolimatta.
Ajatus itsessään tuntuu heti hirveältä. Ethän halua lapsellesi mitään muuta kuin kaikkein parasta. Mutta jos sekään ei riitä, täytyy vaan sisäistää että kaikkensa on kuitenkin antanut. Tämä lie yksi niistä vanhemmuuteen kuuluvista asia osa-alueista joka kuuluu sanan:vastuu, alle.
Merkinnät RSS-syötteenä