Tänään oli Naistenklinikan konsultaatiopäivä. Vastaanotto meni kuten olimme ajatelleetkin ja suunnitelmat etenevät niin että jäljellä oleva solu koitetaan istuttaa mikäli ” hän” sulatuksestaan selviää, heti seuraavaan kiertoon.
Yhdistimme tuohon käyntiin ”aikuisten laatuaikaa isolla kirkolla” eli edellisiltana kävimme illalla leffassa ja syömässä, yöpyminen hotellissa.
Aamulla ehdin ennen uloskirjautumista katsoa tovin teeveetä ja kuinka ollakaan sieltä tuli ohjelma joka kertoi Oululaisesta naisesta joka oli lapsettomuus hoidoilla menettänyt esikoisensa. Tuli tunne että no siinähän tuota vielä muistutetaan millä asialla sitä ollaankaan liikkeellä. Haastattelussa tuli paljon tuttuja tuntemuksia ja ajatuksia esille. Asioita joita ei voi täysin ymmärtää kuin vain niitä kokenut.
Jos luoja suo on meillä pieni lapsi hoidettavanamme vuoden päästä alkutalvesta ja jos ei suo, venyy perheen lisäys ainakin vuoden päähän, koska Ivf-hoitojen alkuun saannissa kuluu pari kuukautta huomaamatta valmisteluihin. Joka tapauksessa seuraava kuukausi kesäkuun alkuun saakka on hitaasti kuluvaa aikaa, sinä aikana selviää solun kunto sulatuksen jälkeen, mahdollisen istutuksen tulos ja siitä alkava raskaus, ja sen mukaiset aikataulujen selviämiset, kaikkien seuratessa toisiaan järjestyksessä. Siis hyvin merkityksellistä ja jännittävää aikaa.
Paluu matkalla soi Elastisen uusi biisi Katse eteenpäin ja suupielet ylöspäin, sovelsin biisin sanoitukset tulevaan koitokseen. Vastoinkäymisistä kun tekee voimaa niin selviää askel kerrallaan raskaammistakin koitoksista eteenpäin.
Merkinnät RSS-syötteenä