Tänään päästin suustani sen hassun ajatuksen että, miten se tuleva meillä pärjää kun sehän on vähän niinkuin ylimääräinen kun meillähän on jo tuo rakas esikoisemme.Niin että riittääkö sille huomiota ja aikaa. tuleeko sen tarpeet täytettyä.
No, eiköhän se tule ihan luontaisesti,asiaa oikeasti edes ajattelematta, kun sen aika tulee.
Eilen sain kokeilla vauvan potkuja vatsan päältä. Nehän ei oikeasti tunnu potkuilta vaan alavatsassa hyvin pieniltä ”kumpuiluilta”
Mutta ihan hauskan tuntuista. Veikeää ajatella että siellä nahkakerroksen alla on pienen pieni lapsi kehittymässä ja pian elämäämme ilahduttamassa.
Merkinnät RSS-syötteenä