Muistan kuinka yläasteen yhteiskuntaopin tunnilla pyydettiin kaikkia kirjoittamaan paperille:Missä näet itsesi 20 vuoden päästä,miten elät,mitä teet jne.?
Kuten niin monella muullakin niin itsellänikin oli paperille muotoiltu asioita ammatista,puolisosta ja lapsista.
Parin viime vuoden aikana olen päässyt tutustumaan aiheeseen ja kuullut tarinoita joissa puoliso ja lapset istuvat huonosti samaan lauseeseen.
On siis ihmisiä jotka haluaisivat lapsia,mutta ei ole puolisoa. On ihmisiä,joilla on puoliso, ,mutta hänpä ei haluakkaan lapsia(ja eroavat). On ihmisiä, joilla on puoliso ja puolison omia lapsia ja puoliso ei halua enää lapsia= ei halua yhteisiä lapsia.
On ihmisiä joilla on puoliso ja kumpikaan ei heistä halua lapsia.
On ihmisiä jotka ”villin viikonloppu illan” jälkeen saavat lapsia, mutta eivät halua niitä koska eivät tunne mahdollista isää ja tekevät abortin. Sitten on ihmisiä , jotka viettävät villin viikonlopun saadakseen lapsen, eivätkä halua isää nähdäkkään.
On ihmisiä joilla on puoliso ja saavat lapsia;lapsi/laaki.
On ihmisiä joilla on puoliso, mutta eivät voi saada lapsia terveydellisten syiden vuoksi.
Ja sitten on ihmisiä jotka eivät saa lapsia ja eivätkä he tiedä miksi,sen paremmin kuin heidän lääkärinsäkään.
Edellä mainituista löytyy varmasti jokaiselle kaksi tuttua tapausta, siitä huolimatta että ensimmäisenä ajatellaan lapsen saamisasioiden olevan niinkin yksinkertaista, että niitä tehdään sitten kun aika on sopiva.
Päällepäin ei siis pitäisi arvioida kenenkään tilannetta, jos ei tiedä taustoja. Asia itsessään on niin henkilökohtainen ettei siitä tule puhuneeksi välttämättä edes omille vanhemmille tai ystävilleen. Ja kun ei asiasta puhuta tulee väärinkäsityksiä.
Nämäkin asiat ovat tulleet tutuiksi.
Merkinnät RSS-syötteenä